Mikä on tunnuslauseesi tässä elämässä? Mietin pitkään ennen kuin vastaan.

Per aspera ad astra, vastaan, kun en muutakaan keksi. Vaikeuksien kautta voittoon, lisään, kuin varmistaakseni, että sanoma menee perille.

Entä jos on jo käynyt tähdissä, ja nähnyt mitä on linnunradan toisella puolella. Olen hämilläni tästä kaikesta.

Joten ole ystävällinen, äläkä kysy minulta polkusi suuntaa. Semmoinen tyttö, joka ei haluaisi olla semmoinen, olisi hiljaa ja kiitollinen. Minä en ole enää mikään tyttönen, nainen minussa tietää milloin on viisainta poistua paikalta näyttävästi.  Tämänlainen nainen, ei halua olla kiitollisuuden velassa.

Onnittelen sinua, sait ehkä yhden asian selville minusta. Ymmärsit ehkä yhden asian oikein. Sait tilaisuutesi purkaa sydäntäsi ja nyt kai olet vapaa lentämään. Painolastisi kaadoit niskaani ja olet kevyempi kuin aikoihin. Niin se vain on, minun on helppo olla onneton. Kai minut tehty on kulkemaan, siirtymään eteenpäin.

Odottamaton syvä yksinäinen hiljaisuus on  nautinnollista. Tämä uusi uljas yksinäisyyteni on hyväksi minulle. Olen rauhallinen ja tyyni, en viitsi enää tehdä numeroa kaikesta kokemastani vääryydetä. En kehtaa enää tuoda ajatuksiani muiden nähtäville, sillä ei niistä ole ennenkään mitään hyvää seurannut. En yksinkertaisesti välitä enää siitä, mitä toiset ajattelevat. En välitä enää siitä mitä sinä tunnet.  On vain syvä hiljaisuus, josta nautin enemmän, kuin elämästä.

Työnnän sinua pois luotani. Älä enää kosketa minua. Ole hyvä ja mene pois. Käännä selkäsi ja kävele toisaalle. Älä käänny katsomaan minua, älä pysäytä taivaltasi vuokseni. Älä tee enää niin. Olen edelleen katkera ja vihainen. Olen sitä kaikkea, vaikka se ei päälle päin näy. Etkö jo käsitä, että valun luotasi pois niin kuin hiekka valuu tiimalasissa. Etkö käsittä, ettei kaikki ole sitä mitä päällepäin näyttää.

Tiedän, että mietit miten voi näin sekavia ajatuksia löytyä päästäni.  Älä viitsi enää sillä itseäsi vaivata, älä enää yritä minua ratkaista.  Ole kiltti ja mene vain pois. Mene vaikkei minua yksin saisi jättääkään. Mene, sillä itse olen yksinäisyyteni valinnut ja sillä tiellä matkaani aion jatkaa.  Itse olen maailmani rakentanut, enkä koskaan halunnut sinua sinne. Et ole tervetullut enää, tarjous oli voimassa rajoitetun ajan. Mitä teitkään minulle, kun sinun annoin nähdä todellisen minäni. Miten kohtelitkaan jo maahan poljettua. Niin ja mielestäsi olen syllinen tähän kaikkeen, ihan miten vaan. En taida enää siitäkään välittää.

Etkö tiennyt, ettei minua saa jättää itseni kanssa. Yksin ajatusteni kanssa saan vain vahinkoa aikaan.  Kiitos sinulle kaikesta, en usko että tästä kannattaa tehdä enää mitään numeroa.  Niinhän se on, että aina joutuu jollekin selkänsä kääntämään.  Ja tietä täällä riittää, aina on jatkettava eteenpäin, vaikka askel painaisikin jo.Olen päähenkilö, lööppi ja valomainos. Huutomerkki lauseen lopussa  ja sinulle varmaan ikuinen kysymysmerkki.

 Kurottaudun kaiteen yli ja katselen, miten musta vieras vesi virtaa aivan jalkojeni alla. Sen syöverit kutsuvat houkuttelevasti, pärskeet vetää puoleensa. Odotus herää ilmassa, minulla olisi ideaalinen lavastus, parhaat puitteet ja täydelliset vuorosanat. Viiden tähden sisään tulo ja kahdeksan pystin poistuminen. Näyttävää, eikö totta.